Pietarsaaren tupakkahistoriaa

Tupakka tulee Eurooppaan

Tupakka tuli Eurooppaan Christoffer Columbuksen Amerikan löydön kautta 1492. 1520-luvulla tupakkataimi tuli Afrikkaan ja 1550-luvulla Eurooppaan. Aluksi tupakkia viljeltiin vain koristekasvina. Ranskassa eli aatelimies nimeltään Jean Nicot, joka introdusoi tupakkaa lääkkeenä. Tämän jälkeen tupakka ja tupakanpoltto levisivät ensin korkeimpiin yhteiskuntaluokkiin. Jean Nicot on saanut lainata myös nimensä tupakkakasvin tieteelliseen nimeen joka on; Nicotiana. 1600-luvun aikana tupakka tuli tunnetuksi koko Euroopassa vaikka se olikin ainoastaan yksi kasvi monien seassa, joita tuotiin Amerikasta Eurooppaan.

Tupakka tulee Suomeen

Ensimmäiset suomalaiset, jotka polttivat tupakkaa, olivat luultavasti suomalaisia ylioppilaita, jotka opiskelivat mannermaalla, sotilaat ruotsalaisessa armeijassa tai merimiehet jotka kävivät hollantilaisissa tai englantilaisissa satamissa 1600-luvulla. Vanhin tieto tupakasta Ruotsissa löytyy regaalilaivasta Vasa, joka upposi vuonna 1628. 1600-luvun puolessa välissä harjoitettiin tuontikauppaa valmiin tupakan kanssa, kehrättyä, leikattua tai revittyä. Suomen kenraalikuvernööri Per Brahe ennusteli: ”Snart finns det ingen person, varken man eller kvinna, som inte snusar eller nyttjar tobak...” (”Kohta ei ole olemassa henkilöä, ei miestä eikä naista, joka ei käytä nuuskaa tai tupakkaa... ”)

Myös valtakunnanmarsalkka Jakob de la Gardie moitti tupakan leviämisestä, ei vain aatelin ja porvarin keskuudessa vaan myös talonpoikien, renkien ja piikojen piireissä

1600-luvulla ruotsalainen valtio antoi monopoliaseman tupakkakaupalle erilaisille kauppahuoneille Tukholmassa. Uusia monopolisopimuksia tehtiin kun uusia hallitsijoita astuivat valtaan. Tupakkamonopolilla oli agenttinsa eri kaupungeissa.

1690-luvulla mainitaan kaksi tupakkakehräämöä Turussa. Vasta Ison Vihan ja Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen, Suomen olosuhteet stabilisoituivat ja samana vuosikymmenenä tehtiin ensimmäinen yritys viljellä tupakkaa Suomessa. Ensimmäinen tupakkakehräämö perustettiin Vaasassa 1722. Vuonna 1748 päätettiin että kaikki kaupungit paitsi pohjoisimmat, suunnittelisivat peltoja tupakan viljelyä varten. Päätettiin myös että osa tupakkatuotteista sisältäisi kotimaista tupakkaa. 1700-luvun myöhemmässä vaiheessa viljellään jo tupakkaa monessa kaupungissa. Tupakantaimi on hyvin herkkä pakkaselle, miksi myös viljely helposti epäonnistui.

Tupakka tulee Pietarsaareen

Tupakkaa on löytynyt Pietarsaaresta perustamisesta lähtien 1652. Suuri osuus 1600-luvulta sekä myöhemmin, tupakanvalmistus ja myynti olivat valtion monopolia. Jokaisella isommalla kaupungilla oli oma edustajansa tupakkamonopolista. Tällaisena toimi Pietarsaaressa ensimmäisenä Påhl Kröger. Kröger tuli Ruotsista ja ryhtyi kauppiaaksi Pietarsaaressa 1655. Erilaisia tupakkatuotteita tuotiin maahan Tukholmasta. Tupakkaa viljeltiin ensimmäistä kertaa vuonna 1746.

Pietarsaaren tupakkakehräämöstä Swedish Match`iksi 1762-1989

28. päivä marraskuuta 1761, apteekkari ja pormestari Lars Blom, kauppiaat Johan Steen, Niclas Malm ja Anders Böckelman hakivat maistraatista oikeutta perustaa tupakkakehräämön Pietarsaareen. 23 päivä huhtikuuta 1762 kauppakollegio Tukholmassa hyväksyi Pietarsaaren tupakkakehräämön yhtiöjärjestyksen. 1700-luvun loppuvaiheessa tupakkakehräämöllä oli noin 10 työläistä ja tuotanto oli noin 8000 kg tupakkatuotteita vuodessa.

Adolf Lindskogista omistaja

Kauppias Adolf Lindskogista (1751–1836) oli appinsa Niclas Malmin perinnön kautta tullut tupakkatehtaan osaomistaja. 1800-luvun alussa hän laajensi osuutensa niin paljon että hän kohta omisti suuremman osan tehtaasta. Vuonna 1805 Suomessa oli 11 tupakkatehdasta, vuonna 1836 jäljellä oli vain kaksi. Adolf Lindskogin kuoleman jälkeen 1836 tupakkatehtaan kehitys pysähtyi hetkeksi.

Philip Ulric Strengbergin johdon aika

Vuonna 1845 kauppias Philip Ulric Strengberg (1751–1872) ja apteekkari Viktor Schauman (1822-1872) saivat johdon tupakkatehtaassa. Strengberg tuli myöhemmin omistamaan 2/3 tehtaasta. Strengbergin johdon aikana tupakkatehdas tuli kehittymään merkittäväksi teollisuudeksi. Tehtaan nimi oli näinä aikoina Ph.U. Strengberg & Co:s Tobaksfabrik. Työntekijöiden määrä oli vuonna 1845 viisi ja vuoteen 1872 menneessä se oli noussut niin paljon että työntekijöitä oli 159. Vuonna 1851 saatiin oikeus tehdä kaikenlaisia tupakkatuotteita.

Tupakkatehtaasta tulee osakeyhtiö

Vuonna 1878 tupakkatehdas muutti nimensä Fabriksbolaget Ph.U. Strengberg & Co:ksi. Rahallisesti ajat olivat vaikeita, mikä johti tupakkatehtaan pysähtymiseen pitkiksi ajoiksi. Vasta 1890-luvulla konjunktuurit parantuivat ja tupakkatehtaan expansio oli tosiasia. Tehtaan johto oli siirtynyt Strengbergin vaimon siskonpojalle, merikapteeni John Blomströmille (1835–1896), josta myös tuli toimeenpaneva johtaja kun tehtaasta tuli osakeyhtiö vuonna 1881. Tupakkatehdas oli Pietarsaaressa ensimmäinen paikka missä oli sähköä.

Tupakkatehdas insinööri Wilhelm Schaumanin johtamana

Vuonna 1896 John Blomström kuoli ja seuraajana toimi Wilhelm Schauman (1859–1911), hallituksen puheenjohtajana yhtiössä. Tupakkatehdas tuli vuonna 1897–1910 läpikäymään suuren ekspansion. Vanhat tehtaan puurakennukset purettiin ja rakennettiin uusia isompia rakennuksia tiilistä. Konevälineistö uudistettiin ja tuotanto moninkertaistui. Vuonna 1896 tehtiin 60 miljoonaa savuketta vuodessa, 1913 vuosituotanto oli 380 miljoonaa. Samaan aikaan sikarituotanto nousi vuodesta 1897 neljästä miljoonasta, seitsemääntoista miljoonaan 1913.

Tupakkatehtaan työntekijämäärä oli vuonna 1896, 474 henkilöä ja vuoteen 1908 mennessä työntekijämäärä oli noussut 1631 henkilöön, joka myös oli suurin työntekijämäärä koko tehtaan historiassa. Vuonna 1916 työntekijöiden määrä oli laskenut 1250 henkilöön. 1800-luvun loppuvaiheesta 1950-luvun loppuun Strengbergin tupakkatehdas oli Pietarsaaren suurin työnantaja.

Tytäryhtiö ulkomailla

Armirosavukkeesta tuli myös Ruotsissa suosittu, miksi vuonna 1903 perustettiin tytäryhtiö Härnösandiin. Muutaman vuoden jälkeen siitä tuli Ruotsin isoin tupakkatehdas. Tehdas myytiin 1915 kun ruotsalainen tupakkamonopoli perustettiin. Strengbergillä oli myös tytäryhtiöitä Köpenhaminassa ja Oslossa, mutta ne jouduttiin myymään ensimmäisen maailmansodan yhteydessä.

Sota- ja lamakaudet

Ensimmäinen maailmansota sekä sota 1918 olivat vaikeita aikoja Suomelle. Suomen ja maailman talous joutui äkilliseen heikkoudentilaan. Strengbergin tupakkatehdas oli ennen sotapurkausta modernisoitu ja oli hankittu uusia koneita, miksi myös tehdas ylläpiti korkean ja tehokkaan tuotannon sotavuosien aikoina.

Sotien välinen aika (1918–1938)

Konsuli Gustav Schütt oli valittu hallituksen puheenjohtajaksi 1917, ja jatkoi virassaan vuoteen 1938. Tupakkatuotteiden markkinointi kehittyi paljon näinä aikoina. Ilmoittelu lehdissä, elokuvateattereissa ja näyteikkunoissa loi uuden toiminnan, myös erilaisia mainostavaroita kehittyi. Strengbergin sikarit olivat hyvin suosittuja ja näinä aikoina alettiin myös tehdä erikoissikareita, muun muussa marsalkka Mannerheimille, säveltäjä Jean Sibeliukselle, presidentti J.K. Paasikivelle sekä myöhemmin presidentti Kekkoselle.

Myynti Suomessa jaettiin erilaisiin alueisiin omin myyntiagentteineen. Sitä paitsi tupakkatehtaalla oli omia kauppoja isoimmissa kaupungeissa.

Sadi Sandellin (toimeenpaneva johtaja 1930–38) johtamisen aikana tehdas kehittyi moderniksi teollisuudeksi. Vuonna 1934 Strengbergin tupakkatehdas sai ensimmäisen amerikkalaistyyppisen savukkeensa; Twenty Gold. Savuke tuli hyvin suosituksi ennen toista maailmansotaa. Vuonna 1925 savukkeiden vuosituotanto oli 750 miljoonaa, ja oli vuoteen 1938 menneessä noussut jopa 1208 miljoonaan.

Sota-aika (1939–1945)

Toisen maailmansodan aikana kaikki Suomen teollisuudet piti järjestää uudelleen vallitsevan sotatilanteen takia. Iso osa tupakkatuotannosta meni suoraan sotalaitokseen. Raaka-aineen puutteen takia kotimainen tupakkaviljely lisääntyi, mutta laatu oli useimmiten huono. Kotimainen tupakka käytettiin pääasiassa piipputupakkana. Yksi näistä oli nimeltään Massi. Vuosina 1942–48 Pietarsaaressa käsiteltiin 34932 kg kotimaista tupakkaa. Vuosien 1942–49 tupakkatuotteet olivat sitä paitsi säännösteltyjä.

Sodan aikana Viipurin tupakkatehdas Karjalasta evakuoitiin Pietarsaareen. Sodan jälkeen tehdas yhdistyi Strengbergin tupakkatehtaaseen.

Sota-ajan jälkeen

Muutamia vuosia meni ennen kun teollisuudet olivat päässeet taas tasapainoon sodan jälkeen. 1951 Strengbergin tehdasta laajennettiin siipirakennuksella Hämeenkatua pitkin.

1950-luvun alussa Strengbergin tupakkatehdas sai tuotantoonsa ensimmäisen filtteri savukkeen; Dixie. Myös vanha savukemerkki Armiro, joka oli ollut seisauksissa 1930-luvulta, tuli takaisin filtterillä. Uusi Armirosavuke oli menestys. 1960-luvun alussa alkoi toisien tupakkatehtaiden merkkien tuotanto lisensillä, esim. Kent, Newport ja Old Gold.

1960-luvun alussa Strengbergin tupakkatehdas valmisti 11 erilaista savukketta, 11 sikarilaatua, 4 eri sikarisavuketta, 10 eri lajiketta piipputupakkaa, 3 nuuska laatua sekä 2 tyyppiä purutupakkaa.1960–70-luvulla Colt-savukkeesta tuli kansallinen menestys.

Vuosina 1971–1972 Oy Strengberg ab laajensi toimintaansa oy Purmo Produkt ab:n ja oy Merjal ab:n ostojen kautta. Tämä fuusio antoi oy Strengberg ab:lle isomman tuotantokentän makeis- ja metalliteollisuuden kanssa. Uusi 1800 m² varasto jalostamattomalle tupakalle pystytettiin Pietarsaaren Pedersin kaupunginosaan.

Oy Rettig-Strengberg ab

Vuonna1976 Strengbergin tupakkatehtaasta tuli osa Rettigin konsernista ja läheinen yhteistyö alkoi Rettigin tupakkatehtaan kanssa Turussa. Uuden yhtymän nimeksi tuli Oy Rettig-Strengberg ab. Myös Tupakkatehdas Kerho ab astui mukaan yhtymään. 1970-luvun myöhemmällä puolella matalan tervapitoisuuden savukkeilla oli iso kysyntä ja maaliskuussa 1979 tuotiin markkinoille savuke Extra mild 5. Vanhemmat osat tehtaan kiinteistöistä sekä Pietarsaaressa että Turussa myytiin. Pietarsaaressa kaupunki osti tupakkatehtaan vanhemman puolen sekä vanhan tupakkamakasiinin rautatieasemalla. 1980-luvulla tupakkatuotteiden vienti lisääntyi. R.J. Reynolds Finland Vuonna 1995 kansanvälinen tupakkayhtiö Reynolds osti P.C. Rettigin ja otti samalla huolekseen tupakkatuotannon Pietarsaaressa. Vuonna 1995 Reynolds toimi 130 maassa ja suosittuja tuotemerkkejä oli Camel, Winston ja Salem. Swedish Match 1997 Swedish Match osti tuotantolaitteiston, samalla kun Rettig konserni yhä omisti kiinteistöt. Strengbergin Tupakkamuseo joka oli aloitettu jo 1930-luvulla, lahjoitettiin Pietarsaaren kaupungille ja toimii tällä hetkellä Pietarsaaren museon alaisena. Vuonna 1998 Pietarsaaren tupakkatehtaan toiminta lopetettiin ja tuotanto siirrettiin ulkomaille ja 236 vuotinen tupakkatuotanto loppui Pietarsaaressa.