Pietarsaaren historia

Ajanlaskumme alussa, oli koko nykyisen Pietarsaaren alue veden peittämä. Vasta toisen vuosituhannen alussa alkaa osia tästä alueesta pistää esiin merenpinnan alta. Korkeimmat kohdat Pietarsaaren alueella, siis myös ne ensimmäiset, jotka kohoavat merenpinnan yläpuolelle, ovat Myllymäellä, Jakobstads gymnasiumin paikkeilla ja Kirkkorannalla Käräjätalonkadulla. Saadaan odotella peräti 1500-luvulle asti, ennen kuin Pietarsaaren alue liittyy osaksi manner-Suomea.

1654. Pietarsaari saa ensimmäisen koulunsa. Eräs rakennuksista siirretään Pinnonäsin vanhalta kuninkaan latokartanon alueelta koulutaloksi kaupunkiin.

Vuonna 1693 maanmittari Jonas Gädda mittaa kaupungit maat ja laatii vanhimman tunnetun kartan Pietarsaaren maista

Noin vuonna 1250 Pedersöre erotetaan Mustasaaresta, ja siitä tulee itsenäinen pitäjä. Vuonna 1615 kreivi Jacob de la Gardie saa läänityksikseen Pedersören ja Hopsalan. Laajan Ruotsin valtakunnan verotuksen ja hallinnon tehostamiseksi kuningatar Kristiina antaa lääninherroilleen oikeuksia perustaa useita kaupunkeja. Myös Jacob de la Gardie saa oikeuden perustaa kaupungin läänitykselleen, Pedersöreen. Kreivi kuitenkin kuolee elokuussa 1652, mutta hänen leskensä Ebba Brahe toteuttaa suunnitelmat ja allekirjoittaa perustamiskirjan 27.10.1652. Insinööri Erik Niurén laatii kaupungin kaavan, ja korttelit, tontit ja kadut paalutetaan nk. Pukkisaareen Pedersören satamaan.

Musketin kantaman päähän kaupungista, Vanhan sataman läheisyyteen, perustavat hollantilaiset veljekset Jacob ja Abraham Momma vuonna 1666 laivaveistämön.

Helmikuussa vuonna 1691 piispa Gezelius vihkii kaupungin ensimmäisen kirkon. Nykyisessä kaupungin kirkossa riippuva votiivilaiva, jonka kauppias Olof Galle lahjoitti, on peräisin vanhasta kirkosta. Siihen saakka pietarsaarelaiset olivat käyneet Pedersören kirkossa ja aina vuoteen 1908 asti Pietarsaarella ja Pedersörellä oli yhteinen papisto.

1700-luku

Isoviha koettelee kaupunkiamme kovin kourin. Venäläiset sotilaat valloittavat kaupungin kahteen kertaan ja se poltetaan maan tasalle, ainoastaan muutamia taloja jää jäljelle. Valtaosa kaupungin asukkaista pakenee: jolla on varaa ja mahdollisuus, lähtee Merenkurkun yli Ruotsin puolelle, muut hakeutuvat metsiin tai saaristoon, monet jäävät vangeiksi ja jotkut tapetaan. 1720-luvulla osa kaupungin entisistä asukkaista palaa asuinsijoilleen ja uusia muuttaa kaupunkiin. Seuraaville vuosikymmenille on tunnusomaista vilkas rakentaminen ja silloin kaupunki saa mm. nykyisen kirkkonsa, vuonna 1731.

Ensimmäiset teolliset laitokset syntyvät kaupunkiin 1700-luvulla. Vuonna 1754 perustetaan pikiruukki Nätinabbaniin lähelle satamaa ja vuonna 1762 ryhmä kaupunkilaisia perustaa tupakkakehräämön, josta on myöhemmin tuleva Strengbergin tupakkatehdas. Maanmittari Ernst Gutzén, joka asui tuohon aikaan Kruunupyyssä, saa kartoittaakseen kaupungin maat. Kartat valmistuivat vuoden 1754 aikana.

resizedimage176297 33.jstadskarta

Vuonna 1765 pääsevät Pohjanlahden rannikkokaupungit vihdoin tapulipakosta ja saavat purjehdusvapauden. Tämä edisti ratkaisevasti pohjalaisten kaupunkien kehitystä. Ensimmäiset pietarsaarelaiset laivat, jotka käyttivät tätä mahdollisuutta purjehtia suoraan ulkomaille, ovat kaljaasi Jacobstads Wapen ja priki Enigheten.

1700-luvun jälkipuoliskoa leimaa korkeasuhdanne, tervakauppa on vilkasta ja laivoja rakennetaan paljon. Pietarsaaresta tulee maamme suurin laivojen tuottaja. Vuosina 1765–1808 mitataan Tukholmassa yli 200 laivaa, joiden kantavuus on yhteensä n. 19 000 lästiä, mikä vastaa yli 20 % maamme laivanrakennuksesta.

Vuonna 1782 lähtee fregatti Concordia purjehdukselle Itä-Intiaan. Siitä tuli ensimmäinen laiva, joka purjehti noille seuduille Suomesta. Laivan kapteeni oli Clas Breitholtz.

1793. Pietarsaari saa täydet tapulioikeudet ja sen jälkeen tavaroita voidaan tullata ulkomaille myös Pietarsaaressa.
Laivanrakennus ja tervakauppa kohottavat Pietarsaaren maamme rikkaimpien kaupunkien joukkoon, jos varallisuutta mitataan asukaskohtaisesti. Kauppias ja laivanvarustaja Adolf Lindskog on ajoittain Suomen rikkain mies, ja vuonna 1797 hän rakentaa torin varrelle kaupungin ensimmäisen kivitalon. Samana vuonna muodostetaan varustamoyhtiö laivanrakennuksen keskittämiseksi yhteen paikkaan. Laivaveistämö perustetaan Calholmaan ja sen nimeksi annetaan Calholmens skeppsvarv. Nykyään aluetta kutsutaan Varvetiksi. Siellä tullaan rakentamaan n. 75 vuoden aikana noin 150 alusta.

1800-luku

1809. Suomesta tulee Venäjän valtakunnan osa.
Johan Ludvig Runeberg, Suomen kansalliskirjailija, syntyy 5. helmikuuta 1804 Pietarsaaressa. Vuosien 1808-09 sodissa marssivat sekä venäläiset että ruotsalaiset joukot kaupungin läpi. Kaupunkia kohtaa 2.–3. syyskuuta välisenä yönä vuonna 1835 suurin tuho 1800-luvulla. Kaupunki palaa Etelätullista Kaupunginsalmelle asti, siitä tuhoutuu puolet; rikkain osa vauraimpine taloineen palaa poroksi, samoin Raatihuone. Yhteensä 73 kaupungin kaikkiaan 275 rakennetusta tontista joutuu tulen saaliiksi. Uudisrakennustoimikunnan johdolla rakennetaan kaupungin eteläosat uudelleen komissiomaanmittari Anders Bergerin suunnitelmien mukaan ja syntyy uusi Etelänummi.

Rakennustoiminta on vilkasta Etelänummella vuosina 1837–45. Kaupunki saa toisen kivitalonsa ja yhden hienoimmista rakennuksistaan, kun Malmin talo rakennetaan arkkitehti Anders Fredrik Granstedtin piirustusten mukaan.

Vuosina 1844–47 parkki Hercules purjehtii Pietarsaaresta ensimmäisenä suomalaisena aluksena maailman ympäri. Sen kapteeni on Petter Gustaf Idman ja alus kuuluu Peter Malmin laivastoon.

Kakkuresepti 1800-luvulta

Kuningatar-leivos
Runsas markka voita, josta on suola hyvin pesty, ja sitten sulatettu: - jos vielä suolaa sattuu olemaan pohjalla, se jätetään pois. Kolmeneljäsosaa naulaa hienoksi raastettua sokeria sekoitetaan voihin, kunnes siitä tulee vaahtoa. 9 tai 10 munaa vispataan vaahdoksi: keltuainen ja valkuainen omissa astioissaan, ja lisätään voivaahtoon, ja viimeksi naula hyvää vehnäjauhoa; mutta jos jauho on hyvää, käytetään vähemmän, koska löysempi taikina on parempi. – kaadetaan sitten heti pieniin vormuihin ja paistetaan uunissa, ei liian kuumassa. Jauhettua kanelia maun mukaan.
Vuonna 1852 Vaasan kaupunkia kohtasi sama tuho, joka oli riehunut Pietarsaaressa 17 vuotta aikaisemmin: Vaasa vain paloi vielä perusteellisemmin, lähes kokonaan poroksi. Uusi Vaasa kohosi Klemetsöhön, ja tuona aikana, noin 10 vuoden ajan, kolme Vaasan koulua toimii Pietarsaaressa: Vasa gymnasium, tekninen reaalikoulu ja Vaasan kauppakoulu. Koulujen mukana kaupunkiin tulee myös useita opettajia. Tämän seurauksena kulttuurielämä alkaa kukoistaa, perustetaan laulukuoroja ja yhdistyksiä, esitetään näytelmiä. Myös seuraelämä vilkastuu. Pietarsaari saa ensimmäisen valokuvaajansa, Lars Johan Peldanin, joka tavataan lukea Suomen ensimmäisiin ammattimaisiin valokuvaajiin. Kaupungin eteläinen sisääntulotie, Parenteesi, muuttuu puistokaduksi, jonne istutetaan koivuja apteekkari Viktor Schaumanin aloitteesta. Kulttuurielämän lisäksi myös yrittäjyys vilkastuu. Pietarsaareen perustetaan 1850-luvulla mm. luumylly, panimo, tulitikkutehdas ja kauppapuutarha. Lisäksi toimintansa aloittavat lukuisat pankit. Vuonna 1859 Peter Malmi perustaa höyrysahan Tukkisaareen, ja siitä tulee Suomen toinen saha. Pietarsaari saa tuona aikana myös sähkeyhteydet muuhun maailmaan.

Dynaamista 1850-lukua varjostaa kuitenkin Kriminsota, joka tulee vaikuttamaan perinpohjaisesti suomalaiseen merenkulkuun. Venäläis-suomalainen kauppalaivasto asetetaan saartoon ja englantilainen sotalaivasto partioi Suomen rannikolla. Monia suomalaisia laivoja kaapataan tai myydään. Pietarsaaren kauppalaivasto pienenee tuntuvasti Kriminsotaa edeltävästä 26 laivasta 9:ään. Kokonaistonnisto vähenee 2/3:lla. Lisäksi kaapataan joitakin pienehköjä kuutteja, jotka yrittävät noutaa elintarvikkeita Ruotsista. Kaikki merimerkit poistetaan, kaikki majakat ja kummelit puretaan, jotteivät englantilaiset alukset osaisi kaupunkiin. Yhtään englantilaista laivaa ei kuitenkaan tule Pietarsaaren satamaan asti, vaan vihollinen ankkuroituu Ådönlahdelle. Sieltä ammutaan tykeillä kaupunkiin päin.

1868. Aikansa menestyksekkäimpiin kauppiaisiin ja laivanvarustajiin kuuluva kauppaneuvos Peter Malm kuolee. Hänen poikansa Otto Malm alkaa hoitaa Malmin kauppahuonetta.
Vähentyneen merenkulun seurauksena melkein kaikki kaupungin merimiehet ja -kapteenit jäävät työttömiksi ja heidän nähdään kuljeksivan toimettomina ympäri kaupunkia.

Vuodet 1867–68 ovat katovuosia, sato jää saamatta, monet näkevät nälkää ja kulkutaudit riehuvat. Hädän lievittämiseksi tarjotaan hätäaputöitä. Eräs näistä on Pietarsaaren ja Pännäisten välinen tie, joka rakennetaan tuohon aikaan ja saa nimen ”Jauhotie” (Mjölvägen), sillä osa päiväpalkkalaisten palkoista maksetaan jauhoina. Pietarsaaren kauppiaiden keskuudesta kerätään jauhoja ja rahaa tienrakennuksen kustannuksiin.

1874. Viimeinen iso purjelaiva, fregatti Vanadis, rakennetaan Calholman veistämöllä. Kaupunki saa vihdoin uuden raatihuoneen melkein 35 vuoden odotuksen jälkeen.
Höyrylaiva Österbotten syttyy tuleen Porin ulkopuolella 20. elokuuta 1874. Laivassa on surmansa saaneiden joukossa mm. Otto Malmin vaimo, Maria Malm, tämän sisar Olga ja Oton eno August Höckert. Eloon jääneitä on mm. nuori pietarsaarelaispoika, nimeltä Carl J. Höglund, joka tulee sittemmin tunnetuksi satulamaakarina ja Skatan talonomistajana.

Vuonna 1873 perustetaan kaupungin ensimmäinen kansakoulu kaupungintaloon. Jo seuraavana vuonna vihitään uusi koulutalo Skatassa Alholminkadulla. Otto Malm lahjoittaa rahaa koulurakennukseen ja se rakennetaan hänen vaimonsa Maria Malmin muistoksi.

1882. Tänä vuonna Otto Malm hankkii kaksi puhelinta. Toisen hän asennuttaa konttoriinsa Malmin taloon ja toisen konttoriinsa Tukkisaaren höyrysahalle. Näin syntyvät Pietarsaaren ensimmäiset puhelinyhteydet.
Vuonna 1883 insinööri Wilhelm Schauman perustaa sikuritehtaan Thodenin talon ulkorakennukseen Puutarhakadulle. Tuota tapausta voi pitää Pietarsaaren teollistumisen alkuna. Vuonna 1889 tehdas siirtyy Ristikarille, suunnilleen nykyisen asuntomessualueen paikkeille. Vuoden 1892 palon jälkeen uusi tehdas rakennetaan Alholmaan. Vuonna 1898 Schauman laajentaa toimintaa perustamalla sahan ja vielä sokeritehtaan vuonna 1900.

1889. Strengbergin tupakkatehtaaseen hankitaan höyryllä toimiva generaattori ja tehdas on Pietarsaaren ensimmäinen työpaikka, joka saa sähkövalon.
Pietarsaari saa rautatien, kun runkorataan rakennetaan sivuraide vuonna 1886. Myös tällä kertaa rahoittajana toimii Otto Malm, sillä hän vastaa puoleksi kustannuksista, ja Suomen valtio toisesta puolesta. Jotta rautatiematkustajat löytäisivät tiensä rautatieasemalta torille, pystytetään muutamia petrolilamppuja Pietarsaaren ensimmäisiksi katuvaloiksi Asematielle ja torille. Puhelinyhtiö perustetaan samana vuonna ja puhelinverkko alkaa laajeta.

1898. Pietarsaareen syntyy uutta teollisuutta, kun Birger Serlachius perustaa Pietarsaareen konepajan. ”Birgerin verstaasta” tulee tärkeä työnantaja vielä seuraavan puolen vuosisadan ajaksi.

1896–1900. Strengbergin tupakkatehdas laajenee ja käsittää nyt koko korttelin. Se on samalla kaupungin suurin työnantaja.
Otto Malm on kuollessaan 25. marraskuuta 1898 Suomen rikkain mies. Hänen myötään katoavat myös purjelaivat Pietarsaaresta. Joulukuussa 1899 myydään Pietarsaaren viimeiset purjealukset, Vanadis ja Europa, ja näin päättyy kaupungin merenkulkukausi.

Pietarsaari saa kaipaamansa paikallislehden, kun Jakobstads Tidning ilmestyy ensimmäisen kerran 21. joulukuuta 1898.

1900-luku

Teollistumisen varsinainen läpimurto tapahtuu tuona aikana Pietarsaaressa. Kaupunkiin perustetaan useita uusia pieniä yrityksiä ja suuret tehtaat, Strengberg, Pietarsaaren konepaja ja Wilh. Schauman laajenevat. Nyt laajenevat myös kunnalliset palvelut, ja kaupunkiin rakennetaan monia julkisia rakennuksia. Pietarsaareen tulee sähkölaitos, kaupunginsauna, palokunnantalo, Malmin sairaala, synnytyslaitos jne. Myös koulutoimi kasvaa. Kaupungin suomenkielinen väestö lisääntyy.

Rautatietä jatketaan Alholmaan asti, ja sinne aletaan rakentaa laitureita ”Rautatielaituria” ja ”Laukonlaituria”. Syyskuussa 1901 Pietarsaaressa nähdään ensimmäisen kerran sähköinen katuvalaistus.

1904. Pietarsaari saa ensimmäisen autonsa. Samana vuonna saa Pietarsaaren reaalikoulu uuden koulutalon (nyk. ruotsinkielinen lukio, Svenska gymnasiet). Kanava peitetään Kanavakadun osuudelta (nyk. kävelykatu) terveydellisten haittojen vuoksi.

1908. Malmin sairaala rakennetaan Otto Malmin lahjoitusvarojen turvin. Ruotsinkielinen kansakoulu saa uuden koulutalon (Lagmanin koulu) ja Myllymäelle rakennetaan synnytyssairaala.
Syyskuussa 1905 pietarsaarelaiset tempaistaan mukaan maailmantapahtumiin, kun aselaiva John Grafton ajaa karille Luodon saaristossa. Seudulle leviää runsaasti kiväärejä ja pistooleita. Alus räjäytetään, jottei se joutuisi venäläisten käsiin.

Poliisi lopettaa juhlaliputuksen palokunnan juhlassa Vanhassa satamassa v. 1911 liputusasetuksen vastaisena. Liputtaa saa vain Venäjän väreillä. Vuonna 1914 kaupungissa on 12 rekisteröityä autoa. Vuonna 1916 piirtää Suomen ensimmäinen puutarha-arkkitehti Bengt Schalin Koulupuiston, ja puiston rakentaminen alkaa.

Suurlakko v. 1917 koskettaa myös Pietarsaarta. Uutinen uuden hallitusmuodon hyväksymisestä maapäivillä 6. joulukuuta ja Suomen julistautumisesta itsenäiseksi otetaan aluksi vastan hyvin luottavaisin mielin. Vasta kuukautta myöhemmin, 7. tammikuuta 1918 kaupunkilaisia kehotetaan järjestämään juhlavalaistus ja yleinen liputus Suomen itsenäisyyden kunniaksi.

1918. Suomen ensimmäinen tykistökoulu perustetaan Pietarsaareen.
Valkoiset valtaavat Pietarsaaren 28. tammikuuta 1928 jääkäriluutnantti Lauri Tiaisen johdolla. Kaupungissa olevat venäläiset joukot riisutaan aseista, ja laukaustenvaihtoa syntyy mm. Amerikankadulla nk. Wiikin talon tienoilla. Maaliskuun 2. päivänä teloitetaan 7 miestä ampumalla Strengbergin tehtaan seinustalla, heidän joukossaan on mm. suomenkielisen työväenliikkeen johtajia.

1920-luku

1920-luvun lama ja työttömyys tuntuvat myös Pietarsaaressa. Monet 1920-luvulla perustetuista pienyrityksistä joutuvat konkurssiin. Tuberkuloosi riehuu, ja Pörkenäsiin rakennetaan parantola.

Pietarsaari saa oman radioaseman vuonna 1924 maamme ensimmäisten joukossa. Sittemmin aseman ostaa Suomen yleisradio, joka aloittaa toimintansa vuonna 1926. Vuonna 1929 saadaan vesitorni, jonka on piirtänyt arkkitehti Lars Sonck, ja vesi- ja viemärijärjestelmää laajennetaan.

1930-luku

1930-lukua voi luonnehtia kansanliikkeiden vuosikymmeneksi. Kesät ovat aurinkoisia ja lämpimiä. Vuonna 1936 pidetään suomenruotsalainen voimistelujuhla Pietarinpuistikon varrelle rakennetulla uudella urheilukentällä ja seuraavana vuonna suuri laulujuhla. Ensimmäinen virallinen Lucia-juhla järjestetään Pietarsaaressa 13. joulukuuta 1930, kuitenkin ilman Luciaa.

Kaupungin keskustaa järjestellään, mm. Visasmäkeä ja Perämiehenkatua levennetään ja Westmaninmuorin tupa siirretään nykyiselle paikalleen. Jakobstads Tidningin ja puhelinyhtiön yhteinen talo valmistuu vuonna 1930 Isokadun ja Perämiehenkadun risteykseen. Pietarsaari saa uutta teollisuutta vuonna 1935, kun Pietarsaaren selluloosa Oy perustetaan.

Sota-aika

30.11.1939 alkaa Talvisota ja kestää 13.3.1940 asti. Jatkosota alkaa 25.6.1941 ja päättyy Lapinsotaan 25.4.1945.

Resepti sota-ajalta

”Kriisikiisseli” (pula-, hätä- k.)
2 tl sokeria, 7 dl maitoa, 3 dl vettä, 3 tl perunajauhoja, hiukan vanilliinia, vähän suolaa. Sokeria ruskistetaan paistinpannussa, kunnes se on vaaleanruskeaa, minkä jälkeen siihen kaadetaan neste, johon on sekoitettu perunajauho. Kiisseliä vatkataan kunnes ensimmäinen kupla nousee pintaan. Kun kiisseli on valmista, se kaadetaan tarjoiluastiaan ja pinnalle ripotellaan sokeria, jottei pinta kuorettuisi. Annetaan jäähtyä ja tarjoillaan hillon kanssa.

1950/52 Pedersöre Kyrkoby, Vestersundinkylä ja Skutnäs liitetään kaupunkiin

1956 Yleislakko lamauttaa koko maan, ja myös Pietarsaaressa osoitetaan mieltä huonontuneita oloja vastaan. Työväenliike perustaa soppa-asemia.
Sodan puhjettua vuonna 1939 tehostetaan Pietarsaaressa väestönsuojelua. Kaupungin useimpiin kouluihin perustetaan sotasairaaloita. Monia tärkeitä tavaroita säännöstellään ja niitä saadaan vain kupongilla. Pietarsaari ympäristöineen saa ottaa vastaan evakuoituja karjalaisia ja myös jonkin verran Karjalan teollisuutta. Rovaniemi siirtää hallintonsa lyhyeksi ajaksi Pietarsaareen.

Laskiaistiistaina 22. helmikuuta 1944 Pietarsaarta pommitetaan. Pommeja putoaa Skutnäsinkadun paikkeille ja Kirkkorannalle. Pommituksissa saa surmansa seitsemän henkilöä.

1950-luku

1950-luku on koko Suomessa vilkkaan rakentamisen aikaa. 1950-luvun alussa Pietarsaareen suuntautuu suuri muuttoaalto, teollisuuslaitokset laajenevat ja monet pienyritykset näkevät päivänvalon. Kaupunki saa uusia ajanmukaisia kerrostaloja keskustaan: Narsin talon, City-talon, Puistotalon, ja näiden tieltä katoaa Pigkärringsgränden (Piika-akankuja). Puhuttiin, että pikkukaupunki poti suurkaupunkikompleksia.

Permon, Länsinummen ja Itänummen kaupunginosat syntyvät.

Ruotsinkielinen lastentarhanopettajaseminaari aloittaa toimintansa tammikuussa 1956. Vuonna 1959 vihitään Pietarsaaren yhteislyseon (suomenkielinen) uusi rakennus Runeberginkadulla.

1960-luku

1960-luvulla alkaa Oy Wilhelm Schauman Ab:n laajeneminen. Uusi paperikone asennetaan ja Pietarsaareen suuntautuu uusi muuttoaalto.

Koivulahdessa 3. tammikuuta 1961tapahtunut lento-onnettomuus koskettaa monia pietarsaarelaisia syvästi. Turmassa menehtyvät mm. kaupunginjohtaja Hallvar ja satamakapteeni Wikström sekä viisi muuta kaupunkilaista.

1962. Pietarsaaressa pidetään Pohjanmaan messut ja Parenteesiin rakennetaan messukenttä.
Ruotsin ja Pietarsaaren välillä alkaa lauttaliikenne ja se säännöllistyy, kun Jakob Lines perustetaan. Filésvenskarna-käsite syntyy ja näkyy katukuvassa, kuten myös alati kasvava autokanta.

Koulutoimi laajenee, toimintansa aloittavat keskusammattikoulu, kauppakoulu ja Lannäslundin maatalouskoulut.

1966. Ensimmäisen Nautor-veneen, Swan 36:n, toimitus valmistuu.
Torin ympäristö muuttuu, kun HOP:in (pankki) talo ja ”Ehrs Höghet” –kerrostalo rakennetaan. Myös Otto Malmin kadulle tulevat ensimmäiset kerrostalot.

1970-luku

Metalliteollisuuslaitos JARO laajenee 1970-luvulla. Kytömäen kaupunginosa syntyy. Ruoppaaja Nostaja uppoaa Nygrundetilla Pietarsaaren ulkopuolella syksyllä 1972, 16 ihmistä hukkuu ja eräs itsenäisyytemme ajan suuronnettomuuksista on tosiasia.

Pietarsaaren kaapeli-TV-lähetykset ovat ensimmäiset yleisölle suunnatut kaapelilähetykset Pohjolassa.

Vuonna 1973 alkaa peruskoulukokeilu kaupungin ruotsinkielisissä kouluissa.

1980-luku

Pietarsaaren elinkeinoelämässä tapahtuu rakennemuutos 1980-luvulla. Monet vanhoista teollisuuslaitoksista lopettavat toimintansa. Kanavapuistikolle rakennetaan uusi pankkitalo ja monet puutalot puretaan.

Fontellin talon purkamisesta vuonna 1983 tulee ”etusivunjuttu” koko maan lehdistössä. Pedersören kirkko tuhoutuu lähes kokonaan tulipalossa heinäkuussa 1985. 1980-luvun loppupuoli kuluu korjaustöihin.

Kauan hautunut hanke vanhan laivan jäljennöksen rakentamisesta alkaa toteutua keväällä 1987. Samana vuonna Pietarsaareen tulee myös jäähalli, Kristalli. FF Jaro nousee ensimmäisen kerran Suomen mestaruussarjaan vuonna 1989.

1990-luku

1990-luku alkaa suhdanteiden laskulla ja lamalla. Kuntien ja valtion palveluja supistetaan. Paljon keskustelua herättänyt Pietarsaaren maapohjahalli on vuonna 1991valmis otettavaksi käyttöön.

1994. Jacobstads Wapen purjehtii neitsytmatkalleen toukokuussa
Jacobstads Wapen lasketaan vesille 12. heinäkuuta 1992, mikä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että hanke on päättynyt. 1. lokakuuta Pietarsaaressa vihitään kävelykatu monta vuotta kestäneiden esitöiden ja keskustelujen jälkeen.

Pietarsaaren asuntomessuista tulee menestys, ja ilmojen haltiatkin suosivat pietarsaarelaisia.

Yli 30 vuotta jatkunut säännöllinen lauttaliikenne Pietarsaaren ja Ruotsin välillä loppuu.

2000-luku

Vuonna 2002 kaupunki vietti 350-vuotisjuhlaansa komein juhlamenoin.

 Radhuset och salutorget svartvit tryckversion finns pa Copy Rahkola CD

Widgetalue (Sisältö)
Widgetalue (Alhaalla)